Lämmöneristyskatkos on perustavanlaatuinen käsite rakennusfysiikassa ja sitä varten suunniteltu komponentti, joka keskeyttää lämmön siirtymisen korkean lämmönjohtavuuden omaavan materiaalin läpi. Rakentamisessa se ratkaisee erityisesti ongelman nimeltä lämpösilta, jossa alumiini- tai teräskehät, betonilaatat tai rakenteelliset kiinnikkeet muodostavat oikotien lämmölle kiertää eristekerroksen, mikä johtaa merkittävään energianhukkaan, kosteuteen, homeen muodostumiseen ja huonoon sisäilman laatuun. Lämmöneristyskatkos itse on matalan lämmönjohtavuuden omaavan materiaalin osa, joka asennetaan kahden johtavan osan väliin. Alumiinirakennusten yhteydessä tämä on tyypillisesti jäykkä lasikuituvahvisteinen polyamidiliuska (PA66 GF25/30), joka mekaanisesti lukitaan – ja joskus liimataan – alumiiniprofiiliin erottaen sisä- ja ulko-osat toisistaan. Lämmöneristyskatoksen tehokkuutta mitataan sen lämpövastuksella sekä vaikutuksella kokonaislämmönläpäisykertoimeen (U-arvo) ja lineaariseen lämpövirtoon (Psi-arvo). Toimivan lämmöneristyskatoksen on kuitenkin myös oltava riittävän mekaanisesti vahva siirtämään rakenteelliset kuormitukset (kuten tuulikuorma ja käyttövoimat) eristettyjen metalliosien välillä, kestettävä kutistumista (creep) jatkuvasta kuormituksesta ja säilytettävä ominaisuutensa laajalla lämpötila-alueella sekä rakennuksen koko elinkaaren ajan. Lämmöneristyskatosten käyttö ei ole enää valinnainen parannus, vaan pakollinen piirre energiatehokkaassa rakentamisessa; niiden käyttö edellytetään maailmanlaajuisesti rakentamismääräysten mukaan ja ne ovat olennaisia saavuttaessaan vihreitä rakennussertifikaatteja. Ne edustavat tärkeää synteesiä materiaaliteknologiassa ja arkkitehtonisessa insinööritoiminnassa rakennusten suorituskyvyn, kestävyyden ja kestävän kehityksen parantamiseksi.