Eristekatkaisu, jota käytetään usein synonyyminä termille 'lämpökatkaisu', on perustavanlaatuinen käsite rakennustieteessä ja lämpötekniikassa. Se tarkoittaa matalan lämmönjohtavuuden omaavan materiaalin tarkoituksellista sijoittamista rakenteeseen estämään muuten jatkuvaa korkean lämmönjohtavuuden reittiä. Kyseessä on strateginen 'katkos' eristekerros, joka estää lämpösiltojen syntymisen. Termi voi viitata sekä käsitteelliseen suunnitteluperiaatteeseen että itse fyysiseen komponenttiin. Rakennuksen yhteydessä eristekatkaisu on ratkaisevan tärkeä kaikissa liitoksissa, joissa ensisijainen eristekerros katkeaa, kuten betonilaatan liittyessä ulkoseinään, ikkunoiden ja ovien kehissä sekä rakenteellisten läpivientien kohdalla. Eristekatkaisun tehokkuus määräytyy katkaisumateriaalin lämpöominaisuuksien (sen k-arvo), sen geometrian (leveys ja syvyys) sekä jatkuvuuden perusteella. Esimerkiksi metallisessa ikkunakehyksessä eristekatkaisu on polyamidinauha, joka erottaa sisemmän ja ulomman alumiiniosan toisistaan. Yleisemmässä mielessä mikä tahansa aukko tai heikennys eristekerroksessa, vaikka tahaton, voidaan kuvailla eristekatkaisuksi, mikä korostaa jatkuvuuden merkitystä kokonaissuorituskyvyn kannalta. Tarkoituksellisen eristekatkaisusuunnittelun tavoitteena on luoda jatkuva lämpöeste rakennuksen vaipan ympäri, maksimoiden koko rakenteen tehollinen R-arvo. Tätä periaatetta sovelletaan paitsi rakentamisessa myös elektroniikassa (esim. lämpökatkaisut lämpöpattereissa), teollisuudensuunnittelussa ja kodinkoneiden valmistuksessa lämmön siirron hallintaan, tehokkuuden parantamiseen, kondensoitumisen estämiseen sekä käyttäjän turvallisuuden ja mukavuuden varmistamiseen. Eristekatkaisujen asianmukainen suunnittelu ja toteutus on keskeinen osaaminen suunnittelijoille ja rakentajille, jotka pyrkivät saavuttamaan korkean suorituskyvyn, energiatehokkuuden ja kestävyyden omaavia rakenteita.