Muovisuunnittelu edustaa tekniikan alaa, joka keskittyy komponenttien ja tuotteiden kehittämiseen erityisesti polymeerimateriaaleista valmistettaviksi. Tämä ala vaatii erikoistunutta tietoa polymeeritieteestä, valmistusprosesseista ja mekaanisen suunnittelun periaatteista, jotka on mukautettu muovien ainutlaatuisiin ominaisuuksiin. Suunnitteluprosessi alkaa materiaalin valinnalla, jossa arvioidaan lukuisia polymeerivaihtoehtoja mekaanisten ominaisuuksien, ympäristövastuksen, lämpösuorituskyvyn, sääntelyvaatimusten ja kustannustekijöiden perusteella. Perussuunnitteluperiaatteisiin kuuluu tasainen seinämäpaksuuden säilyttäminen painaumien ja vääntymisen estämiseksi, riittävien kaltevuuskulmien sisällyttäminen muottipinnan irtoamisen helpottamiseksi sekä tarpeeksi suurten kaarien käyttö jännityskeskittymiä vähentäen. Rakenteellinen lujuus saavutetaan yleensä strategisilla jäykisteillä kokonaista seinämäpaksuutta lisäämisen sijaan, ja jäykisteiden mitoituksessa on huomioitava esteettiset virheet. Kokoonpanon näkökohdat ohjaavat ratkaisuja, kuten napsautusliitoksia, kehäliitoksia, tiivistysliitoksia ja ultraäänihitsauksen sovitteita, joista jokaiselle vaaditaan tiettyjä suunnitteluratkaisuja. Insinöörien on otettava huomioon ympäristötekijät, kuten kosteuden imeytyminen, lämpölaajeneminen, UV-hajoaminen ja pitkän aikavälin kroosuminen. Valmistusprosessin rajoitteet – olipa kyseessä injektiovalu, puristus tai muovaus – vaikuttavat merkittävästi suunnitteluun, erityisesti mittojen toleranssien, pinnankarheuden vaatimusten ja jakopintojen sijaintien osalta. Nykyaikainen muovisuunnittelu perustuu voimakkaasti simulointityökaluihin, joilla tehdään rakennemallinnusta, muottivirtausten ennustamista ja lämpösuorituskyvyn arviointia. Suunnitteluprosessi on luonteeltaan iteratiivinen, ja prototyypit tehdään usein 3D-tulostamalla tai nopealla työkaluvalmistuksella varmistaakseen muodon, istuvuuden ja toiminnan ennen laajamittaisen tuotannon aloittamista. Onnistunut muovisuunnittelu luo komponentteja, jotka eivät ole vain toiminnallisia ja esteettisesti miellyttäviä, vaan myös taloudellisesti kannattavia valmistaa ja ympäristön kannalta vastuullisia koko elinkaarensa ajan.