Ikkunan lämpösilta, jota kutsutaan myös kylmäsillassa, on paikallistunut alue ikkunakokoonpanossa, jossa lämmönsiirto on merkittävästi suurempaa, ja se esiintyy yleisimmin itse rungomateriaalin kautta. Perinteisissä lämpökatkoamattomissa alumiini- tai teräsikkunoissa metallirunko toimii erittäin johtavana reittinä, joka luo suoran lämpöisen oikosulun rakennuksen kylmän ulkopuolen ja lämpimän sisätilan välille. Tämä ilmiö aiheuttaa useita haittavaikutuksia: huomattavaa lämpöhäviötä talvella ja lisääntynyttä lämpökuormitusta kesällä, mikä lisää lämmityksen ja jäähdytyksen energiankulutusta; ikkunarungon sisäpinnan lämpötilan voimakasta laskua, usein alle kastepisteen, mikä aiheuttaa kosteuden tiivistymistä; sekä mahdollisuuden homeen muodostumiseen ja asukkaiden epäviihtyvyyteen. Ikkunan lämpötehokkuus mitataan U-arvolla, ja rungon osuus on merkittävä tekijä tässä kokonaisarvossa. Ikkunan lämpösiltojen torjunta on siksi keskeinen tavoite energiatehokkaassa rakennussuunnittelussa, ja siihen pyritään pääasiassa käyttämällä lämpökatkoteknologiaa rungoprofiileissa, jolloin haluttua lämmönvirtausta vähennetään huomattavasti.