Lämpöeristyskatkaisu viittaa erityisesti materiaaliin ja suunnittelumenetelmään, jolla luodaan lämpöerotin esteen muodostava rakenne muuten hyvin lämmönjohtaviin rakenteisiin, erityisesti metallisia rakennusosia, kuten ikkunoita, ovia ja rakenteellisia liitoksia. Sen ensisijainen tehtävä on merkittävästi vähentää lämpösilta-ilmiötä, jossa lämpö siirtyy helposti läpi johtavan polun aiheuttaen energiatehottomuutta ja kylmiä kohtia. Tämä eriste ei ole massatäyttömateriaalia, vaan strategisesti sijoitettu, jatkuva elementti, jolla on alhainen lämmönjohtavuus ja joka erottaa fyysisesti metalliprofiilin sisä- ja ulkopuoliset osat toisistaan. Yleisimmät ja tehokkaimmat tähän tarkoitukseen käytettävät materiaalit ovat jäykkiä, korkean lujuuden omaavia polymeerejä, erityisesti lasikuituvahvistettua polyamidia (esim. PA66 GF25/30), jotka tarjoavat optimaalisen yhdistelmän matalan k-arvon (~0,3 W/m·K) ja korkean mekaanisen lujuuden välillä kestääkseen leikkaus- ja puristusvoimia metalliverhoukselta ja rakenteellisilta kuormilta. Lämpöeristyskatkaisun suorituskykyä mitataan sen lämpöläpäisevyydellä (Ψ-arvo, psii-arvo), joka mittaa lineaarista lämpöhäviötä liitoksen kohdalla. Tehokas lämpöeristyskatkaisu on säilytettävä ominaisuuksiaan vuosikymmenien ajan, vaatien erinomaista vastustuskykyä kutistumiselle jatkuvassa kuormituksessa, lämpötilan vaihtelulle, UV-hajoamiselle (jos altistuu) ja kosteuden imeytymiselle. Valmistusprosessi, tyypillisesti tarkkuuspuristus, jota seuraa kaadon ja poiston menetelmä alumiini-ikkunoissa, on ratkaisevan tärkeää varmistaakseen ilmaraon vapaan ja vahvan kiinnityksen eristeen ja metallin välillä. Tämä erikoistunut eristeiden muoto on keskeinen tekijä korkean suorituskyvyn rakennusvaipassa, edistäen suoraan energialaskujen alentamista, parantaen asukkaiden mukavuutta nostamalla sisäpintojen lämpötiloja, poistamalla kondensoitumista sekä noudattamalla yhä tiukempia kansainvälisiä energiankäyttöä koskevia määräyksiä ja kestävyyttä koskevia standardeja vihreille rakennuksille.